sunnuntai, 27. marraskuu 2011

Olet ruma läski, läski, läski, läski....

Se tunne kun peität kaiken sun ruumiilla, olet ruma ja oksettava... Kukaan ei välitä ja kuolen yksin niin vitun läskinä...

Kävin äskön huvin vuoks vaa-alla ja voin suoraa sanoo et aloin kiljuu, vaaka ei oo IKINÄ, näyttäny niin isoo lukemaa... Nyt mä alotan laihduttaa! Tää on pakko, mä tiiän et tää saattaa taas mennä vää yli.. Mut en voi elää tän näkösenä! Laihdutan vuoden loppuu asti ja jos ei onnistu, tiiän ainakin uuenvuoden lupauksen... Pitää laihtuu nyt ainaki 4kiloo... Jos se vaan jää siihe. Mut se on tavote.
    En enää voi kattoo peiliin, jos oon tän näkönen, menkää pois kilot, vihaan teitä, jättäkää mut yksin!
 

lauantai, 12. marraskuu 2011

Maaginen päivä

Älä tule kuplaani, älä riko pilvilinnaani, älä tule elämääni, mutta pyydän älä lähde siitä, sillä en kestä hetkiä niitä jolloin et ole siinä..

7.11.2011...
8.11.2011...
9.11.2011...
10.11.2011...
11.11.2011...
12.11.2011...
13.11.2011...
14.11.2011

...

Mitä teit 11.11.2011? Onko se nyt edes kovin merkittävää mitä silloin teki? Sinä päivänä illalla olin yhden kaverin kanssa kylillä. Oli kyl pitkästä aikaa tosi kivaa, se on pakko sanoo. Naurettiin ihan hillittömästi kokoaja ja syötiin kahestaa sellanen pakaste daimkakku. Masentunu olo on ollu pari päivää poissa, kyl mä tiiän et kohta se iskee taas takas, mut kyl mä sinnittelen. Musta tuntuu kyl siltä etten hyväksy itteeni, en tykkää itestäni yhtään, vihaan mun kasvoja, hiuksia ja vartaloo.. varsinkin vartaloo. Olemattomat tissit, kamala maha ja reidet... Mut mun viimesin laihdutus vimma meni melkee jo anorektiseks. Vanhemmatki uhkas osastolla, emmä sit tiiä mistä mä sain järkee päähä, lopettaa... Tai tyhmyyttä.
   Oon mietiny lukeekoha kukaan näitä mun raapustuksia, se on kyl tosin sillee et tuskin ketään kiinnostaa, tai siis miks ihmisiä kiinnostais jonku toisen elämä, joka ei oikeesti oo sellasta ainaista biletystä ja ryyppäämistä joka ikinen ilta :o? tai joka ei kärsi jostain masennuksen/anoreksian pahimmasta muodosta.
  
 

torstai, 3. marraskuu 2011

Vajoon kohti pohjaa... heittäkää pelastusrengas?

Musta enkeli vajoaa hiekkaan, sen siivet sivaltavat ihoa, vuodan verta. Se katsoo hiustensa takaa ja jättää minut kuolemaan, miksei kukaan auta?

Mä en tiiä mun paikkaa tässä maailmassa. Musta tuntuu että kaikki minkä mä oon joskus rakentanu mun elämässä sortuu päälle ja mä jään sinne alle loukkuun, enkä pääse pois. Oon muodostanu kuoren joka kestää sen kaiken sortuneen asian painon jonku aikaa, mut lopulta sekin hajoo ja sit kaikki on ohi... Eilen näin valoa tunnelin päässä. Kaveri soitti mulle ja sano et oon tärkee. Mä en oo koskaan ajatellu et kukaan vois ajatella niin. Mä oon ollu aina vähän erilainen kun muut, eikä ihmiset sitä tietenkään hyväksy, siks monet ei tykkää musta. Mikäs siinä kun saa kuulla olevansa "vitun asshole" sun muuta, kai mä oon. Mun pitää kestää totuus, koska ei ihmiset olis mulle ilkeitä, jos vikaa ei oo mussa. Kyl mä tiiän et jos alkaisin polttaa ja juomaa joka viikonloppu kunnon kännit (ja vetämään pääntäytee vähä rajumpaa kamaa), hengaa kylil joka yö, varastaa ja jakaa itteeni jokaselle vatsaan tulijalle, pääsisin mukaan ns "kovien tyyppien jengiin". Mut onks se sen kaiken arvosta? Jos ajattelee viisaasti vois sanoo ettei, mut emmä enään ees tiiä.
    Kaikki mikä mun elämäs on koskaan ollu tärkeetä lähtee kuitenkin aina pois, mikään ei jää. Joskus vaan haluu niin kovasti pois... Mun silmät huutaa apua, mun aivot huutaa apua, mun sydän huutaa apua, kaikki mussa paitsi mun suu huutaa apua, miksei kukaan auta? Koska kukaan ei välitä. Joku jossain kahlitsee mut maahan, enkä mä nouse siitä ominavuin ylös, jään siihen maahan kaikki pyörii ja sit mä nukahan, jospa en enää heräis.
    Oon aina ihaillu vahvoja ihmisiä jotka selvii kaikista ongelmista, ja nousee aina uudelleen ylös, jotka pystyy kaikkeen, eikä välitä muitten mielipiteistä. Mä haluun olla sellanen vahva ihminen, mut musta ei oo siihe.
    En uskalla ilmasta mun mielipidettä enään niin vahvasti kun joskus, en uskalla enään ilmasta itteeni, pukeutuu niikun haluan tai tehä niinkun haluun. Teen elämäs tyhmiä asioita joita kadun ja paljon virheitä, mut hei it`s life :D? Nyt mä ootan et se ihme tapahtuu, että kaikki muuttuu hyväks... tai sit mä vaan luovutan,mut mä haluun näyttää kaikille, mä haluun näyttää niille et oon yhtä hyvä ku ne ja mä haluun näyttää niille et mä onnistun! HEI MÄ VIELLÄ NÄYTÄN TEILLE!

tiistai, 1. marraskuu 2011

Yksin pimeässä, mä tahon kuolla.

Tukehdun kaikkeen täällä, hukuttaudun mustaan veteen, astun harhaan ja leijailen kohti kuolemaa. Se odottaa minua, kukaan ei estä.

Mua ei oo pitkään aikaa ahdistanu näin paljon. Tuntuu kun ois pienessä pimeessä huoneessa yksin, ne seinät lähenee, happi alkaa loppua ja lopulta mä kuolen. Aika moni ihminen vois olla ilonen jos mua ei olis, tai ei se ainaka tuskaa kellekkää tuottais. Maailmaan synty kai eilen seitsemäs miljardis ihminen. Kukaan niistä seittemästä miljardista ihmisestä ei tarvi mua täällä.
    Mä tarvisin oikeesti todella paljon yhtä ystävää joka välittäis musta ja joka ymmärtäis mua täysin. Mä en pyytäis mitään muuta, kun sitä yhtä asiaa. Turha mun on enää tota veistä käteen ottaa, emmä haluu näyttää mun tuskaa muille ihmisille. Parempi hukuttautuu tähän yksin...

 

sunnuntai, 30. lokakuu 2011

Kuollut mieli

Tunnen tunteideni ottavan minusta kiinni, ne puristavat lujaa sisäänsä. Tunnen suurta kipua, mutten kynene itkemään. Tunteet vievät alemmas, ne haluavat hukuttaa minut mereen. Aallot haluavat pyyhkiä minut mukanaan, mutten pelkää, tahdon pois.

Niimpä tietenkin. Osasin jo olettaa että poika tahtoisi joitain vakavampaa, mutta suhtauduin asiaan silti kevyesti ja ajattelin että elän päivä kerrallaan, turha kiire suhteeseen pilaa kaiken (sen olen sentään lyhyen elämäni aikana oppinut). Olen huono sitoutumaan, enkä nyt tarkoita että pettäisin, valehtelisin tai muuta vastaavaa. Alkaa vain aina ahdistaa nämä "ollaan koko elämä yhdessä rakas<3"- touhut. Äitini löysi isäni aika liki ikäsenäni, joten ei se nyt mahdotonta olisi ajatuksena. Mutta ei minun kohdalla!
    Käveltiin tänään kyseisen pojan kanssa hänen naapurissaan asuvan mumminsa luokse, joka oli siivoamassa. Tarkoituksena oli nopeasti käydä yläkerrassa. No miten siinä sitten kävikään, lopulta löysin itseni suutelemassa sängyn päällä, ja mikä oli pojan syy "sä oot vaan niin puoleensavetävä, emmä voi pitää itteeni erossa susta!" Olen tietenkin todella otettu, enkä väitä etten nauttisi suutelemisesta varsinkaan sen ihmisen kanssa...
    Jossai vaiheessa me sieltä lähdettiin ja istuttiin suuren puun alle. Juttu alkoi taas mennä turhaksi säätämiseksi ja maassa kieriskelemiseksi. Nauroin, suutelin, nauroin, suutelin... Lopulta istuttiin paikallaan ja pojan ääni muuttui vähän vakavammaksi "Mä aattelin et kun mä ainakin tykkään sust tosi paljon, täst pitäis ehk tulla jotain vakavampaa, haluisiks sä alkaa seurustelemaan mun kanssa?" Kysymys tuli ihan puun takaa ja tää oli yks niistä harvoista tilantesita kun menin täysin lukkoon. Aloin selittää luultavasti jotain tosi typerää, en enään edes muista mitä, mu lopulta hän onneks sano että: "Voisiks sä ees miettii asiaa?" Nyökkäsin ja loppu päivän tapahtumat menivät täysin ohi... Yritin saada myöhemmin yhteyttä mulle tärkeeseen ystävään, joka tokas et sillä on parempaa tekemistä kun puhuu mun kanssa, vähä yllätyksenä tuli. Mutta saattohan sillä olla menossa vaikka mitä , ehkä mä kuulen siitä sitten myöhemmin.

Mulla on tässä nyt pari vaihtoehtoo mitä vois tehä:
a) Unohan koko tyypin, en nää sitä enään, koska tää alkaa muuten mennä tunteilla pelaamiseks, kun en tiiä mitä haluun.

b) Alan sen kanssa, vaikken oo valmis suhteeseen ja katon miten käy, jollon se ois myös vähän väärin sitä kohtaan.
c) jatkan tätä tyhmää säätämistä ja unohan kaikki vakavat ajatukset
d) Etin sille uuen tytön, jollon se unohtaa mut
e) jotain muuta, mitä?




 

Syysloman viimenen päivä </3 (vois tehä vaatepostauksen joku päivä, sais ehkä muuta ajateltavaa..)
Viimeinen lehti liitä alas,
se tippuu kohti märkää maata,
sen elämä on ohi
ja kaikki loppuu.
Minä olen se lehti,
vaivun pimeyteen.


 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Istun hiljaa nurkassa,kukaan ei auta...Kyynel pitkin poskea,kukaan ei välitä...Katson pimeyteen,kukaan ei ole siellä...Vaivun siihe hiljaa,ruumiini katoaa,mieleni sammuu...Kaikki on ohi.
     
    Tai sitten ei, pakko vaan jaksaa :D

  • Tagipilvi